sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Sosiaalistamista

Tämä viikonloppu pyhitettiin lähinnä Sohvin sosiaalistamiselle. Perjantaina lähdimme Turkuun ja autoon pakattiin koirat mukaan. Sohvi aloitti jälleen välittömästi konsertin. Meidän taktiikka on antaa pennun huutaa ja toivoa, että se joskus lopettaa. Emme jaksa mitään Kaimion pehmeitä keinoja tyyliin: tänään minuutti ajelua ja huomenna kaksi. Väärin tai ei niin näin mennään. Tuloksia alkoi näkyä tänään kun ajeltiin lisää. Turusta takaisin päin tullessa ei ollut huutoa enää ollenkaan!

Perjantaina pentu sai ihmetellä hetken autoja, joita tuntui pelkäävän mutta toisaalta huomasin, että sen mielessä hiipii pelottava kiinnostus ja hyökkimishalu. Sinä päivänä kun ensimmäinen kunnon hyökkäys tulee täytyy siis olla valmiina... Tämä asia on ainoa, jossa meillä koira saa vähän rankempaa fyysistäkin kyytiä. Kerttu kokeili kaksi kertaa ja siihen jäi. Toivottavasti tämä toinenkin on yhtä viisas. Perjantain toinen jännäasia oli eläinkaupassa piipahdus. Siellä pisti vähän vingututtamaan, kun oli niin paljo tuoksua ja ihmeteltävää. Reipas oli silti. Ennen kotiinlähtöä pyörähdettiin vielä Haunisissa treenikenttää ihmettelemässä. Kerttu sai vähän treenata ja Sohvi leikkiä.

Lauantaina kylään tuli isännän sukulaisia. Pentu esiintyi reippaasti. Ihmisiin sitä ei vartavasten tarvitse sosiaalistaa, näyttää luottavan kaikkiin ja leikkivän kenen kanssa vaan. Ei ihme, kun muistaa, että pentuja ei ole koskaan pidetty pumpulissa vaan saivat jo kasvattajan luona nähdä jos jonkinlaista ihmistä.

Tänään sitten taas autoajelua, kun aamulla lähdettiin kohti pentutapaamista. Sohvi oli nuorin ja kooltaan pienin. Leikkiä se ei oikein osannut, mutta tarkkaili tilannetta eikä varsinaisesti pelännyt. Kun aikuinen kelpi päästettiin joukkoon, niin yllättäen se olisi ollut kiinnostavampi leikkikaveri kun muut pennut. Ilmeisesti tuo emon kanssa leikkiminen on niin tuttua, että iso oli turvallinen valinta.

Kotimatkalla mentiin vielä siskolle Auraan kylään. Siellä vastassa oli iso irlanninsetteriuros. Sitä ei arasteltu yhtään vaan rohkeasti hamuiltiin korvista yms. haituvista. Onneksi Kassu on kiltteyden perikuva :) Vieraasta paikasta napero ei välittänyt mitään, oli heti kuin kotonaan ja painoi pihallakin innoissaan isojen kanssa. Yllätys oli Kertun suhtautuminen Kassuun, kun se on aikaisemmin ilkeillyt sille koko ajan niin nyt oli ihan lunkisti! Kasvattajan laumassa vietetty aika on tainnut tehdä meidän neidille hyvää.

Ensi viikonloppuna onkin sitte iso koitos, kun emäntä juhlii valmistumistaan ja koirat menevät mummolaan maalle Hämeeseen. Kertulle tuo paikka on kuin toinen koti, jossa se rakastaa painaa pihalla ja syödä herkkuja. Luulen, että Sohvikin rakastuu mummolaan, eikä vähiten herkkujen vuoksi ;) Siellä sitten pääsee tutustumaan muutamaan kissaankin, mikäli ne järkytykseltään tulevat vintistä näytille.

2 kommenttia:

  1. Pentutapaamisessa Sohvi aiheutti kauhua hyökkäämällä ihmisten kimppuun. Kuinka kilari pitää olla, että pelkää kilon painoista ja kahvipaketin kokoista koiranpentua, joka kaiken lisäksi näyttää pehmolelulta.

    VastaaPoista
  2. Ja miten 2 v. lapsi osaa luonnostaan muka pelätä ihanaa koiranpentua. En mä ymmärrä, mutta miten berninpaimenkoiran ja briardin kasvattama voisikaan.

    VastaaPoista