Maastotreenejä

Viime aikoina treenailu on ollut maastopainotteista. Jotenkin en vaan ole saanut itseäni kentälle asti. Muutenkin kevätväsymystä on ollut pahasti ilmassa, tässä vaiheessa lukukautta alkaa ope olemaan jo aika pim pom. Onneksi loma koittaa viikon päästä!

Kerttu on jatkanut esinetreeneja, viimeeksi saatiin oikein treeniseuraakin Ninasta ja Koodista. Vieras esinekin löytyi ihan mukavasti. Nyt vaan lisää treeniä niin saadaan kesän aikana ruutu kuntoon. Ninan kanssa otettiin Sohville pari hajuhakua ja hyvin se nappaa hajut. Tietää jo ihan selvästi mitä tehdään. Tänään hakutreeneissä oli kolme ukkoa ja sama homma! Etevä pikkukoira, ehkä se nenunkäyttötaito on tosiaan geeneissä (Coxi-isä kun saavutti haussa KVA arvon eilen huippupistein!). Intoa tuntuu riittävän!

Kertulla oli tänään neljä ukkoa. Ilmaisut olivat vähän katkonaiset. Katko tulee, kun minä lähden keskilinjalta piilolle, tämä ongelma on seurannut meitä aina. Enää Kerttu ei lähde ukolta minua vastaan, mutta reagoi silti liikkeelle lähtööni katkaisemalla ilmaisun. Hyviä vinkkejä tämän poistamiseen otetaan vastaan. Viimeisellä ukolla oli myös ensin touhunnut kaikenmaailman sijaistouhuja ennen kuin alkoi ilmaista (haistelua, lätäköstä juomista tms.). Sitä edellisellä ukolla joutui tekemään kovasti nenätöitä, joka turhautti sen verran, että kunnon ilmaisu löytyi. Toisaalta voi olla kisoissa eduksikin, että turhautuminen (vaikeat ukot tai palkattomuus) auttaa äänen löytymisessä. Ilmaisutreenejä edelleen tarvitaan kyllä paljon. Hyvät treenit kuitenkin molemmilla. Tietää mitä ison kanssa työstää. Pennun kanssa tuntuu siltä, että voitaisiin kohta ottaa jo askel vaikeampaan suuntaan.

Huisin hauskaa rakennusetsintää

Eilen oltiin Kertun kanssa hakutreeneissä. Tällä kertaa nenätyön tarkennusta opeteltiin vanhassa navetassa. En osannut unissanikaan kuvitella niin täydellistä rakennusta tällaiseen treeniin. Huonetta, kerrosta, koloa ja tavaraa oli jos jonkin sorttista. Koirat saivat kiipeillä vaativissa portaissa ja tunkeutua halkopinoihin, heinäpaalikasojen päälle jne. Olipa siellä niitä Kertun pelkäämiä villieläimiäkin eli lampaita pelottimina määkimässä seinän takana....

Meillä oli kaksi maalimiestä eri kerroksissa. Kerttu vähän arasteli pimeään rakennukseen menoa, mutta kohta jo juoksi siellä nenä auki. Mielestäni teki järjestelmällisesti työtä. Eka ukko oli pöydän päällä erään huoneen nurkassa. Kovasti vaati tarkennusta ennen kuin löytyi. Samassa huoneessa oli myös todella jyrkät ja kapeat portaat alakertaan. Käytiin niitä pitkin tarkastamassa alusta. Sai houkutella ja ylöspäin oikein auttaakin. Vähän meni alhaalla jumiin kun pyysin portaisiin, mutta niistä selvittiin. Kerttu palautui portaista nopeasti ja jatkoi työskentelyä.

Seuraavaksi vielä jyrkempiin portaisiin (oikeastaan tikkaat). Niissä jeesattiin nostamalla ylös. Heti ylös päästyään lähti hommiin. Kävi katsomassa edellisten koirien piilot. Vähän matkaa kiipesi paalipinoakin. Maalimies oli mennyt komeroon piiloon. Koira pyöri ympärillä mutta ei hoksannut eikä aloittanut ilmaisua. Teki kovasti työtä ja vähän helpotettiin raottamalla kaapin ovea ja löytyihän se lopulta!

Harjoitus toimi hyvin nenänkäytön tarkennuksen opettamiseen. Luulen, että väsynyt Kerttu näki uniakin kaappiin piiloutuneista ukoista ;) Lisää tällaista!