Kesäkuulumiset

Täällä on ollut hiljaista, mutta se ei tarkoita, että emme olisi treenanneet. Molemmat ovat olleet hakutreeneissä. Kertulla on alettu vaatia kisailmaisuja. Treenaan myös hallintaa jokaisissa treeneissä. Lisäksi on treenattu lähellä keskilinjaa olevia maalimiehiä, mikä on auttanut niin, että juoksee nyt hyvin nenä auki koko matkan takalinjaan. Maastossa siis Kertun kanssa sujuu suht kivasti, vaikka tekemistä ja hiomista on tietysti ikuisesti.

Sohvi puolestaan on oikein hieno nenänkäyttäjä. Hyvin emonsa kaltainen eli helppo lukea. Nenä nousee pystyy ja ottaa kunnon vainua kun havaitsee ukon. Helppo siis tulkita! Sohvin kanssa aletaan harjoitella pistoja seuraavaksi. Se on nyt jyvällä hommasta ja motivaatio on erinomainen. Ekat ilmaisutreenit on otettu niin että haukkuu minua ja vieraita, mutta ei vielä piiloilla.

Molemma ovat myös tottistelleet. Kertun kanssa avustettiin treenikaveria, jolla ongelmana oli paikallamakuun rivistä karkaava koira.  Kerttu on kuin viilipytty vaikka toinen lähtee vierestä. Luotan siihen tällä hetkellä todella tuossa liikkeessä. No, kaikissa alon kisoissa ja BH:ssa ei ollut mitään ongelmaa, joten miksen luottaisi. Aikanaan Tampereella tehty treenipohja on kantanut meitä vuosikausia. Samalla metodilla opetetaan Sohvia. Sekin pysyy jo puoliminuuttia niin, että olen 5-10m päässä. Koskaan ei hyväksytä keskeytystä liikeessä vaan aina joutuu samaan pisteeseen ja vähintään yhtä pitkäksi aikaa. Ruokakuppi on tässäkin se paras treenipaikka.

Kertun kanssa ollaan myös otettu esineruutua. Eilen oli kaksi esinettä. Toiselle lähettäessä oli vähän ihmeissään, mutta rohkaisusta lähti hakemaan. Esinemotivaatio on kunnossa ja molemma löytyivät hyvin. Palauttaa todella kivasti nyt kun nouto on oikeasti takaraivossa. Syksyllä ruutu pitäisi olla ihan ok, jos jaksetaan treenailla edes tämä pari kertaa viikossa.

Vanajavesi oli vaihteeksi siistyitynyt levästä ja koirat pääsivät mummolassa uimaan. Jo edellisellä viikolla Sohvi "oppi" uimaan kun menin itsekin uimaan. Nyt se ui pitempiä lenkkejä kuin Kerttu koskaan. Pennusta on kuoriutunut oikein vesipeto <3

Kesästä siis nautitaan. Tehdään lenkkejä, treenataan, kyläillään, uidaan ja vilvoitellaan takapihalla. Koirat nauttii ja emäntä!

Maastotreenejä

Viime aikoina treenailu on ollut maastopainotteista. Jotenkin en vaan ole saanut itseäni kentälle asti. Muutenkin kevätväsymystä on ollut pahasti ilmassa, tässä vaiheessa lukukautta alkaa ope olemaan jo aika pim pom. Onneksi loma koittaa viikon päästä!

Kerttu on jatkanut esinetreeneja, viimeeksi saatiin oikein treeniseuraakin Ninasta ja Koodista. Vieras esinekin löytyi ihan mukavasti. Nyt vaan lisää treeniä niin saadaan kesän aikana ruutu kuntoon. Ninan kanssa otettiin Sohville pari hajuhakua ja hyvin se nappaa hajut. Tietää jo ihan selvästi mitä tehdään. Tänään hakutreeneissä oli kolme ukkoa ja sama homma! Etevä pikkukoira, ehkä se nenunkäyttötaito on tosiaan geeneissä (Coxi-isä kun saavutti haussa KVA arvon eilen huippupistein!). Intoa tuntuu riittävän!

Kertulla oli tänään neljä ukkoa. Ilmaisut olivat vähän katkonaiset. Katko tulee, kun minä lähden keskilinjalta piilolle, tämä ongelma on seurannut meitä aina. Enää Kerttu ei lähde ukolta minua vastaan, mutta reagoi silti liikkeelle lähtööni katkaisemalla ilmaisun. Hyviä vinkkejä tämän poistamiseen otetaan vastaan. Viimeisellä ukolla oli myös ensin touhunnut kaikenmaailman sijaistouhuja ennen kuin alkoi ilmaista (haistelua, lätäköstä juomista tms.). Sitä edellisellä ukolla joutui tekemään kovasti nenätöitä, joka turhautti sen verran, että kunnon ilmaisu löytyi. Toisaalta voi olla kisoissa eduksikin, että turhautuminen (vaikeat ukot tai palkattomuus) auttaa äänen löytymisessä. Ilmaisutreenejä edelleen tarvitaan kyllä paljon. Hyvät treenit kuitenkin molemmilla. Tietää mitä ison kanssa työstää. Pennun kanssa tuntuu siltä, että voitaisiin kohta ottaa jo askel vaikeampaan suuntaan.

Huisin hauskaa rakennusetsintää

Eilen oltiin Kertun kanssa hakutreeneissä. Tällä kertaa nenätyön tarkennusta opeteltiin vanhassa navetassa. En osannut unissanikaan kuvitella niin täydellistä rakennusta tällaiseen treeniin. Huonetta, kerrosta, koloa ja tavaraa oli jos jonkin sorttista. Koirat saivat kiipeillä vaativissa portaissa ja tunkeutua halkopinoihin, heinäpaalikasojen päälle jne. Olipa siellä niitä Kertun pelkäämiä villieläimiäkin eli lampaita pelottimina määkimässä seinän takana....

Meillä oli kaksi maalimiestä eri kerroksissa. Kerttu vähän arasteli pimeään rakennukseen menoa, mutta kohta jo juoksi siellä nenä auki. Mielestäni teki järjestelmällisesti työtä. Eka ukko oli pöydän päällä erään huoneen nurkassa. Kovasti vaati tarkennusta ennen kuin löytyi. Samassa huoneessa oli myös todella jyrkät ja kapeat portaat alakertaan. Käytiin niitä pitkin tarkastamassa alusta. Sai houkutella ja ylöspäin oikein auttaakin. Vähän meni alhaalla jumiin kun pyysin portaisiin, mutta niistä selvittiin. Kerttu palautui portaista nopeasti ja jatkoi työskentelyä.

Seuraavaksi vielä jyrkempiin portaisiin (oikeastaan tikkaat). Niissä jeesattiin nostamalla ylös. Heti ylös päästyään lähti hommiin. Kävi katsomassa edellisten koirien piilot. Vähän matkaa kiipesi paalipinoakin. Maalimies oli mennyt komeroon piiloon. Koira pyöri ympärillä mutta ei hoksannut eikä aloittanut ilmaisua. Teki kovasti työtä ja vähän helpotettiin raottamalla kaapin ovea ja löytyihän se lopulta!

Harjoitus toimi hyvin nenänkäytön tarkennuksen opettamiseen. Luulen, että väsynyt Kerttu näki uniakin kaappiin piiloutuneista ukoista ;) Lisää tällaista!

Kevät!

Kevät tuo itselle aina treeni-intoa. Tänään emme kuitenkaan lähteneet hakutreeneihin, koska ajettavaa olisi tullut liikaa. Sen sijaan treenailtiin kotinurkissa. Sohvin kanssa on otettu kentällä palloleikkiä kahdella tennispallolla. Oivasti tuo jo tuo palloa minulle <3 Josko sen noudon tällä kertaa opettaisi oikein kunnolla ja nuorempana kuin Kertulle. Voisi syksyllä ehkä jo esineruutuakin ottaa, jos kesällä saisi noudon kuntoon. Pentu on edistynyt lähes kaikessa hienosti. Lyhyet paikallamakuutkin onnistuvat jo. Häiriöistä se välittää entistä vähemmän.

Kerttu sen sijaan ottaa nyt  esineruutua tehotreenillä. Meidän esineruutuilu on ollut aika hapuilua ja päätin aloittaa nyt järjestelmällisesti alusta. Isäntä on ollut apuna viemässä esinettä. Tänään oli jo täysin jyvällä hommasta eli kohta päästään vaikeuttamaan ja isännän avut häivyttämään. Koitetaan ottaa monta kertaa viikossa samalla alueella ja siitä sitten lähdetään yleistämään.

Tytöt pääsevät pari kertaa viikossa nyt yhdessä juoksemaan metsään. Voi sitä riemua! Pääosin kuitenkin yritetään lenkittää erikseen, että Sohvi oppii tavoille. Kertun kanssa juostessa kun korvat tuppaa vielä katoamaan.

Hakutreenit

Eilen olitiin ihanan keväisessä metsässä hakutreeneissä. On tuo kesän tulo vaan mahtijuttu! Kertulla oli 5 maalimiestä ns. norjalaisessa sekametsässä eli kävimme tsekkaamassa ukot, menimme hetkeksi pois ja sitten hommiin. Motivaatiota haettiin ja Kerttu menikin innolla. Vaikka autolla ei meinannut taas haukku lähteä niin metsässä se kuitenkin taas löytyi! Täytyy vaan muistaa vaatia kunnon sarja autolla ensin eikä hätäillä metsään. Neljä ekaa ukkoa meni hienosti, viides oli kallion alla ja Kerttu oli ihan sitä mieltä, että minä en tiedä mitään ja lähti väkisin takaisin rataa päin. Siinä sitten huusin pois ja lähetin useamman kerran ja löytyihän se vihdoin. Ensitreeneissä keskitytään luomaan koiralle uskoa siihen, että mamman ohjeita kannattaa noudattaa. Eli haetaan taas kunnollista piston muotoa. Neljällä ekalla se meni eilenkin hyvin kun mielikuva ukoista oli vahva. Hallinta oli eilen hyvää, kuunteli hyvin piilolta tullessa eikä sählännyt omiaan. Kokonaisuutena olin tyytyväinen.

Sohvi humputti myös metsässä. Nyt ukkoja oli jo polun molemmin puolin ja sai vähän niitä etsiskellä. Ainakin yhden nappasi mielestäni hajulla metsästä. Mahti kivaahan tuosta on vetää makkaraa metsässä :D

Poliisit treenasivat hakumetsän ja parkkipaikan välissä kentällä. Yhtäkkiä piilossa ollessani tajusin, että prkl ne ampuvat. No siinä sitten menin autolle vähän jännäten, että onko siellä hysteerinen pentukoira. No eipä ollut ei. Onneksi Kerttu on niin täysin laukausvarma, että malli reagoitiin oli ainakin oikea ja onneksi isompi sattui olemaan autossa juuri silloin.  Jotta tässä ei olisi ollut pennulle tarpeeksi niin kuunneltiin vielä treenin päätteeksi yhdessä 9 mm äänet samalla kun otettiin vähän perusasentoa tms. helppoa. Eipä tuo ollut laukauksista moksiskaan. Yksi hyvin tärkeä asia itselleni siis pennusta selvillä. Hyvillä fiiliksillä ajelin kyllä eilen treeneistä kotiin!

Emäntä sairastaa, häntä hellikäämme

Tänään makasin aamun sairaslomalla sängyssä ja koirat vuoronperään piristivät mieltä änkeämällä kainaloon. Kyllä bortsuista on myös seurakoiriksi ;) Illalla isäntä vei koirat lenkille yksi kerrallaan, jolloin saan mahdollisuuden tottistella molempien kanssa erikseen ilman makkarin oven takaa kuuluvaa häiriötä (eli sitä kun toinen rissaa sitä, että toinen tekee).

Kertun kanssa hiottiin noutoa, jota on kotona sisällä otettu päivittäin. Nyt se pitää (omaa) kapulaa jo kivasti. Tarvitsisin kyllä kaikki maailman noutokapulat lainaan, etteivät vieraat kapulat olisi niin ällöjä. Isäntä teki meille kaksin kappalein metallinoutokapuloita, joita ei aikaisemmin ollut. Kas kummaa, se ei kuitenkaan ollutkaan niin suuri ällötys kuin kuvittelin. Varoen ottaa suuhun, mutta tuo kuitenkin. Hyvä Kepsu! Koitan huomenan jaksaa treeneihin, joissa aiheena jäävien liikkeiden erottelu. Tähän voisi sanoa, että kyllä se kotona osaa. Tosin maneesissa voi olla taas kerran ihan eri juttu...

Sohvin kanssa olen innostunut naksuttimesta. Kertun kanssa ei koskaan ole löytynyt oikein naksutinsäveltä vaikka sitä on kokeiltu. Sohvin kanssa olen päässyt alusta asti ja pienestä pitäen oikein (?) toteuttamaan naksuttimella koulutusta. Ollaan naksuteltu nyt maahanmenoa (menee käskystä ilman merkkiä nopeasti), perusasentoa (käsiapu edelleen, sen häivytys menossa), seuraamista ja paikallaoloa. Seuraamisen juonesta sai tänään ja eilen kiinni. Taisi oikeasti oivaltaa, että etutassujen tulee olla maassa eikä ilmassa :D Nyt menee jo monta askelta ja paikka on hyvä vaikka nami täytyy olla edelleen kädessä. Ei kuitenkaan enää Sohvin nenässä kiinni vaan jo esim. sivulla nyrkissä.

Selkeästi pentu on tajunnut, että tarjoamalla asioita saa mamman iloiseksi. Ruokakupilla on vaadittu asioita ja nyt se ehtii ennen kuin sanon mitään tarjota koko repertuaarin osaamistaa. Ihana pentu <3

Vähän huolissani olen Sohvin kasvamisesta, korkeutta kyllä tulee lisää, mutta painoa on paljon vähemmän kuin muilla ikäisillä pennuilla tuntuu olevan. Onneks korkeutta on tullut niin en ole niin huolissani siitä, että jäisi alimittaiseksi. Kyllä siitä maxikoiran kokoinen saisi tulla mahdollista agilitya ja PK-lajeja ajatellen.

Jälleen päivitystä

Hups, onpa vähän tämä kirjoittaminen unohtunut. Paljon on taas sillä välin tapahtunut. Ollaan oltu hakutreeneissä ja molempien kanssa on tottisteltukin taas. Anitan koirat ja Keena kävivät sukukouksessa meillä. Molemmat siskokset ovat reippaita ja samanoloisia koiranalkuja.  Sohvi vaan on pentueensa pienin ja siroin, mutta hiljaa hyvää tulee...

Pääsiäinen kului reissatessa. Kävimme ensin vanhempieni luona maalla ja sitten vielä viihdyttiin Tampereella. Sohvi on nykyään mallikas reissukoira, joka osaa olla autossa hiljaa. Sisäsiisteys on edennyt taas ja vaikka vahinkoja tulee niin entistä harvemmin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on myös taas tullut lisää. Melko vilkas ipana :) Nyt se saa  purkaa energiaa jo vähän pidemmillä lenkeillä. Ihanaa, että kohta päästään jo metsään kunnolla!